Materiaalin, värin, pintarakenteen ja kuvion yhteys on minua alati innostava ja inspiroiva asia. Teen töitä oman sisustustekstiilimallistoni parissa, ja suunnittelemieni kankaiden myötä olen saanut olla mukana lukuisissa julkikohteiden suunnitteluhankkeissa. Rakentamassa tilaa ja sen tunnelmaa.
Tekstiili itsessään ei työssäni ole siis se lopullinen tavoite. Tärkeää on se, mitä eri elementtien avulla saadaan aikaan. Kokonaisuudet syntyvät osien yhteydestä – yhteistyöstä.
Mutta tekstiili on minun työni perusta. Tai oikeastaan kaikki alkaa kuosista: tietyn rytmin mukaan järjestyneistä kuva-aiheista. Minulle on tyypillistä työskennellä projektinomaisesti, jonkin teeman tai aiheen parissa mallistoa rakentaen. Kuosini syntyvät yleensä osana prosessia, usein monivaiheisenkin jatkumon tuloksena. Näin on laita myös uusimpien kankaideni MEMO ja MEMORE: ne kantavat muistojen ja muistamisen teemoja.
MEMO
Villaisen verhoilukangas MEMOn kuviointi rakentuu merkeistä: viitteellisistä nollista ja viivoista. Ne asettuvat säntillisesti rivistöihin, ja paljastuvat kuin sulavan lumen alta pelloilta esiin nouseva sänki. Hieman häilyvinä, mutta kuitenkin täsmällisesti. Kuten muistiin merkityt rivit, joihin voimme tarvittaessa palata.
Suunnitteluprosessi sai alkusysäyksensä syksyllä 2018, mutta oli varmasti jollakin tiedostamattomalla tasolla hautunut jo jonkin aikaa. Tekstiilisuunnittelijana olin ilolla seurannut trendiä, joka yhä enenevässä määrin tuo kankaiden avulla väriä julkitiloihin: toimistoihin, kouluihin, hoivakohteisiin. Pääsääntöisesti yksiväristen ratkaisujen rinnalle kaipasin & halusin tarjota kuitenkin jotakin lisää: materiaalin tuntua ja eloisaa pintaa niin kädelle kuin silmällekin.
Kuosisuunnitteluni käynnistyy yleensä joko tietoisesti jonkin aiheen parissa työskennellen, tai visionomaisen näyn kirkastamisena. Memon kanssa kuljin jälkimmäistä polkua. Lokakuisena iltana mieleeni hahmottunut viivarytmi piirtyi ensin sukkahousupaketista repäistylle pahvinpalalle, pyöri aikansa yöpöydällä ja siirtyi sitten työhuoneeseen. Tammikuussa löytyi kalenterista aikaa työstää aihiota eteenpäin ja kutomakoneelle sopivaksi. Alun perin hatara ja ehkä hieman vanuttunutta panamasidosta muistuttava viivasto muuttui tässä vaiheessa täsmällisemmäksi. Kankaan rakenteeseen, mittasuhteisiin ja lankojen jouhevan sitoutumiseen liittyvät tuotannolliset vaatimukset asettivat kuviot rivistöihin, jotka suunnitteluohjelman ruudukolla alkoivat näyttää numeroilta, koodikieleltä. Ja tässä vaiheessa kuosi sai nimen MEMO.
Värit, ja kudotussa kankaassa myös lankojen sitoutumistapa, vaikuttavat kuvion syntyyn. MEMOsta mielenkiintoisen ja monikäyttöisen tekevät juuri nämä tekijät. Värien avulla kuosi muuntuu: kuviot nousevat esiin tai häipyvät ja häilyvät havaittavuuden rajoilla. Rakentuvat tekstuuriksi ja luovat mielikuvia.
Kangas on aina osa jotakin kokonaisuutta, tuotetta tai tilaa. Memoa suunnitellessani, ja esimerkiksi vakiovärivalikoimaa rakentaessani, ajattelin etenkin työ- ja toimistoympäristöjä. Akustisia tuotteita ja tilanjakajia, joiden verhoiluun Memo mitä mainioimmin mielestäni sopii. Toki se käy myös kiintoverhoiluun sekä tyynyiksi nojatuolien ja sohvien syliin.
MEMORE
MEMO-kankaan tuotteistamisvaiheessa löytämäni yhteys koodikieleen ja muistiinpanoihin sai jatkoa printtikuosin parissa.
Muistiinpanoista huolimatta muisti, muistot ja muistaminen, ne ovat epävarmaa toimintaa. Muistoissa omat kokemukset sekoittuvat jaettuihin tarinoihin. Samoistakin aineksista rakennamme erilaisia tulkintoja.
Painokuosia suunnitellessani hellin mielessäni englanninkielen sanaa remember. Re memeber. Uudelleen jäsentää. Aivan kuten muisti, ei MEMORE ole aukoton. Samat merkit, jotka Memossa asettuvat säntillisesti riviin, muuntuvat, sulautuvat toisiinsa ja katoavat.
Matka pahvinpalaselle piirretyistä hatarista viivoista verhokangaskuosin pariin kesti noin puoli vuotta. Lähdin tavoittelemaan mallistoani täydentävää, monikäyttöistä ja muuntautuvaa kangaslaatua, ja päädyin henkilökohtaisesti hyvin merkityksellisten aiheiden äärelle. Vaikka nämä taustatekijät eivät tuotteissa itsessään näy, ajattelen ja toivon, että prosessi ja sen aikana käyty pohdinta välittyvät harkittuna ja kestävänä lopputuloksena.
Malliston muiden kuosien taustoista ja suunnittelusta voit lukea Merkkejä maisemasta -näyttelyn tiedotteesta.